Siis töissä on ollut ihan kaaosta viimeisen kuukauden. Asiaa ei ole helpottanut se, että työnkuvani ei ole vielä tarkalleen muotoutunut. Periaatteessa minua ei ole kukaan millään lailla perehdyttänyt töihin, vaan olen joutunut itse oppimaan ja selvittämään kaiken. Pari ekaa viikkoa meni ilman esimiestä ja välillä on muutenkin tuntunut, että kukaan ei edes muista, että olen tullut tänne. Noh olen onneksi jotain oppinut ja otinkin viime viikolla ohjat omiin käsiini ja ehdotin, mitä voisin alkaa tekemään. Nyt vaan pitäkää peukkuja, että ideani toimii.
Tänään oli muutto uuteen toimistoon ja kaikki saivat pitää etäpäivän. Tuli ihan sellainen fiilis, että olisi Suomessa, kun siellä tuli jonkun verran tehtyä etäpäiviä. Uusi toimisto on kyllä hieno, mutta tavarat tulevat varmasti olemaan levällään maanantaina ja saamme kasan uusia kollegoitakin samalla. Eli vaikka koti alkaa olemaan valmis, niin muutokset töissä jatkuvat. Joka päivä on ollut yllätyksiä täynnä, etenkin, kun en aina kaikkea ymmärrä ja kukaan ei minua hirveästi jaksa mistään informoida. Aikamoista meininkiä olen saanut sivusta seurata, mutta hengissä ollaan edelleen 🙂
Kuten moni varmaan tietääkin eivät ensimmäiset kaksi kuukautta ole olleet täällä helppoja. Aika yksin on saanut pärjätä ja kaikki mitä tällä hetkellä olen tehnyt olen itse opetellut ja ollut oma-aloitteinen. Se ei ole mikään helppo tehtävä ollut ilman kielitaitoa. Lisäksi ihmiset täällä ovat todella perhekeskeisiä, mutta samaan aikaan luokkajako on aika vahva. Rikkaat eivät keskustele köyhille ja toisin päin. Tämä on tullut minulle aika shokkina. En voi vielä sanoa, että olisin ihastunut lattarikulttuuriin ikihyviksi, ehkä ennemminkin olen nähnyt kulttuurin rumia puolia. Toivon, että tämä asia tulee ajan kanssa muuttumaan.
Tulevaisuus täällä on todella auki. Nyt pitää vaan kestää kaaosta ja olla kärsivällinen. Moni asia on Euroopassa niin hyvin, että harmittaa oikein lukea uutisia ja joitain facebookkirjoituksia, jotka tuntuvat keskittyvän ihan liikaa niihin huonoihin puoliin. Kannattaisi pikku hiljaa alkaa optimistiseksi ja tuoda esille hyviä puolia ja hyviä asioita. Ei huonoja asioita pidä unohtaa, mutta niitä ei pitäisi korostaa. Lisäksi hyvinvointivaltiosta pitää pitää kiinni kynsin ja hampain. Täällä välinpitämättömyys ja inho köyhiä kohtaan on kuvottavaa, enkä halua nähdä saman tapahtuvan Suomessa. Ihminen on oltava tärkein motiivi kaikessa päätöksenteossa. En itse voi nauttia rikkauksista, jos tiedän, että osa kanssaihmisistä asuu viemäreissä.
Ainiin töissä olen selvinnyt ihan omana itsenäni, mutta minulle selvisi, että, koska lattarikulttuuri on todella ulkonäkökeskeinen eivät kaikki käytä silmälaseja, koska niitä ei pidetä viehättävinä. Siis miehillä tai naisilla. Eli osa on täällä mielummin puolisokeita, kun pitävät silmälaseja. Minä en silmälaseistani luovu 😀 Niin joo ja tosi moni on mukana jossain laihdutusohjelmassa, vaikka ovat mielestäni ihan normaalipainoisia. Saa nähdä, koska tänne tulee fitnessbuumi.