Kolmas viikko takana (vasta :O)

Noniin nyt alkaa olemaan kolmas viikko taputeltuna täällä. Tuntuu, että olisin ollut täällä jo paljon pidempään, koska niin paljon on tapahtunut, mutta ei! Alle kuukauden… Tämä viikko on kyllä ollut vaikein tähän mennessä. Olen ollut kipeänä ja siksi, on ollut todella saamaton olo. Asiat eivät ole edenneet ihan sillä tavalla, kun olisi pitänyt, joten stressi on ollut kova. Tilanteesta erityisen vaikean on minulle tehnyt se, että todella moni asia on minusta riippumaton eli ainut, mitä itse voin tehdä on olla kärsivällinen.

Olen oksennellut ja viettänyt muutenkin kylppärissä tuhottomasti aikaa. Lopulta piti luovuttaa ja olin torstain saikulla valvotun yön jälkeen. Perjantaina koitin töihin, mutta töissä tee ja voileipäkeksit tulivat sitten saman tien vessan pönttöön. Enpä ole aikasemmin joutunut työpaikan vessassa oksentelemaan. Kokemus sekin ja tästä seurasi taas yksi uusi kokemus Kolumbiassa lisää. Kävin lääkärin näytillä ja muutamaa lääkettä sainkin.

Lääkärillä käynti tuotti tulosta ja lauantaina oli jo parempi olo. Lääkäri kirjoitti vaan A4 puolikkaalle lääkkeiden nimet ja annostukset. Tämä käsintehty lappu toimi reseptinä apteekissa. Aika erikoista. En tiedä, onko kyseessä täällä “reseptilääke” vai voiko noita kuka vaan hakea apteekista. Mukava olla pikku hiljaa terve, koska luultavasti viikon muut pienemmät vastoinkäymiset, olisivat tuntuneet helpommilta terveenä.

Espanja ei suju vielä, mutta kurssille pääsen ensi kuussa. Menen yliopiston kurssille, jossa espanjaa on joka päivä klo 8-10. Tosi kiva, että tämä sopi myös työnantajalleni. Pakko saada kielestä kiinni, että arki täällä hieman helpottaisi. Tottakai päivistä tulee pitkiä ja joutuu ajelemaan bussilla aika paljon ruuhkissa, mutta kuukausi menee nopeasti ja sitten mietin, mitä teen espanjan opiskelun kanssa jatkossa.

Hotellielämä alkaa riittämään pikkuhiljaa. Siivoojat myllää joka päivä minun huoneen ja lajittelee kaikki tavarat uusiksi. Se ei ole kivaa, kun koko ajan kaikki on hukassa. Niin ja isoin ongelma melkeinpä on juuri se, että ei pääse kokkailemaan. Kun pimeellä ei viitsi lähteä ulos yksin harhailemaan, niin olisi mukava tehdä iltapalaa itse.

Töihin en ole vielä oikein päässyt kiinni ja sitten, kun pääsen, niin helpottuu varmasti. Töissä menee paljon aikaa siihen, että koitan tutustua ihmisiin ja se on ollut aikamoista. Ihmiset puhuu minulle espanjaa ja koitan tarttua niihin muutamiin sanoihin, jota osaan. Lisäksi olen pyöritellyt ne parikymmentä sanaa, mitä osaan ihan loppuun ja puhki 😀 Onneks ette ole olleet kärpäsinä katossa X)

Kirsikkana kakun päällä on ollut kova suomi-ikävä! Omaa kultaa, ystäviä ja perhettä on ollut ikävä. Työkaveri kysyi, olenko surullinen niin heti tuli tippa linssiin. Ehkä suurimpana haasteena on aikaero 8 tuntia eli aina, kun olen vapaalla Suomessa kaikki joko nukkuvat tai ovat töissä. Eli periaatteessa kavereidenkin kanssa yhteydenpito on aika vaikeeta, MUTTA pitää olla tyytyväinen, että on whatsapp. Ja toisaalta täällä ei kuitenkaan, mitään yllätyksiä ole tullut vastaan.

Tämä elämänmuutos on jo nyt muistuttanut kahdesta tosi tärkeästä jutusta. Kun liikkuu paljon ja syö hyvin, jaksaa kohdata arjen ihan eri tavalla. Rutiinien puutteen ja sairastelun takia en ole vielä päässyt täällä kunnolla liikkumaan ja se on syönyt aika paljon voimia. Lisäksi hotellissa asuessa ja kulttuurissa, missä syödään pääosin riisiä, vaaleaa leipää ja lihaa, ei myöskään terveellisesti syöminen ole onnistunut. Kaikessa on todella paljon suolaa, sokeria ja rasvaa. Koitan kuitenkin tehdä pieniä juttuja ja koittaa päästä täällä normaaliin elämänrytmiin mahdollisimman nopeasti. Avasinpa suuni töissä ja saadaan uuteen toimistoon alue, jossa voi työskennellä seisaaltaan. JES. Pienin askelin 🙂

Noh, uskon, että ensi viikko varmasti sujuu taas paremmin ja näköpiirissä siintää jo ehkä muutto, jeiiiiiii