Moi kaikki ja mukavaa viikon alkua teille pian.
Eilen tuli lepäiltyä, niin tänään päätin sitten lähteä vähän tutkimaan paikkoja enemmän. Menin Monserrate:lle, ihan toiselle puolelle kaupunkia, katsomaan kaupunkia yläilmoista. Kyseessä vuori, missä pääsee reiluun kolmeen kilometriin ihmettelmään mahtavia maisemia. Oli kyllä semmoinen paikka, että siellä tulee varmasti käytyä useamminkin. Tosiaan ylhäälle pääsi kävellen, junalla tai gondolihisseillä. Minun harmikseni kävelyreitti oli tänään suljettu, joten tyydyin junaan. Kyseessä on yksi Bogotán suosituimmista nähtävyyksistä, mutta silti ei juurikaan muita turisteja tuntunut olevan paikalla, vaan paikka kuhisi paikallisia. Joku pikkupoika osoittelikin minua ja sanoi äidilleen, että tuo ei ole Bogotásta.
Täällä on mukava huomata, että toisin kuin Aasiassa tai mitä näki Costa Ricassa suosituilla nähtävyyksillä, niin paikallisille ja turisteille on eri lipun hinnat. Kaikki maksoivat junasta ylös tasapuolisesti saman hinnan. Ei ollut erikseen ‘läskilänkkäri’ hintoja 🙂
Laitan tähän vielä paikasta kuvia, mutta en montaa, koska netistä löytyy niin paljon parempia kuvia paikasta. Minun kuvat ovat täynnä usvaa, vaikka todellisuudessa näkymät olivat todella kirkkaat ja kaupunkia ja ylemmäs kohoavia vuoria pystyi ihailemaan monesta eri kulmasta. Tunnelma oli iloinen ja aurinko paistoi.
Matkalla takaisin kotosalle tuli ihailtua katukirppiksiä ja lukemattomia graffitteja, sekä upeita, värikkäitä rakennuksia.
-Alla ensimmäisiä havaitsemiani kulttuurieroja tai oikeastaan eroja ajattelussa-
Välimatkat: Lähellä tarkoittaa 10km, ei kävelymatkan päässä kuten Suomessa.
Aika: Olen ensimmäisellä viikolla jo oppinut, että aika käsitys täällä on kovin mielenkiintoinen. Jos joku sanoo, että matka kestää puoli tuntia, kestää se todellisuudessa yli tunnin ja ihan joka paikassa joutuu odotella ja kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Katsotaan miten itse oppii tässä asiassa maan tavoille.
Äitiyslomat: Tämä tuli töissä vahingossa puheeksi viime viikolla. Täällä äitiysloma on vain yhden kuukauden, kun kuulemma esimerkiksi Puolassa äippäloma on vuoden. Aikamoinen ero. Tosin kyllähän niitä eroja on yhteiskunnissa muutenkin. Täällä esimerkiksi kaikki ovat yhtä pitkään töissä oli lapsia tai ei eli kukaan ei ole puhunut, että pitäisi hakea lapset tarhasta, kun opin enemmän kieltä, ni aion kyllä kysyä, missä lapsoset ovat nämä pitkät päivät. Jotenkin en usko, että tarhassa, kun täällä lapset on yhteiskunnan kulmakivi.
Naimisiinmeno: Tässä oli hauska ero, mikä liittyy tietenkin uskonnollisuuteen. Jos täällä menee naimisiin saa kolme päivää töistä vapaata. Minun kollegat oli tietysti ihan järkyttyneitä, kun tajusivat, että olen yli 25-vuotias, enkä ole naimisissa. He myös häpeilemättä kysyivät enkö tykkää lapsista, kun niitä ei ole vielä siunaantunut. Hohhoijaa X)
Sunnuntaisin täällä suljetaan klo 7-14 monia isoja teitä autoilta, joten sunnuntai on pyhitetty jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Tulee kyllä tarpeeseen, kun katsoo täällä liikennettä. Tässä on idea, minkä voisi ottaa Suomessakin käyttöön. Pyöräkuume…Mutta mutta tästä asiasta varmasti lisää myöhemmin.
Mutta kello näyttää täällä nyt 21:07 eli voisi alkaa menemään unten maille. Pitkä viikko edessä…MIstä tuleekin mieleen puolalaisen kollegani neuvo: “Ole kärsivällinen” eli näillä sanoilla ensimmäiseen kokonaiseen työviikkoon.
