Työkulttuuri ja ALKUSHOKKI

Huhheijaa,

Kahdesta ensimmäisestä työpäivästä selvitty. Molempina päivinä olin töissä klo 8-17:00, työaikani tulee olemaan luultavasti 8-17:30, selviää varmaan paremmin ensi viikolla. Eli toisin sanoen kaikki on vielä aika epäselvää ja ensimmäiset päivät olen lähinnä ollut kuuntelu ja katseluoppilaana. Operatiivinen tiimi, johon minäkin kuuluun, on aika tiivis porukka. Tämä johtuu jo siitä, että toimistolla istutaan tosi vierivieressä ja kaikki tekee lähetyksiä aika ristiin eli sama ihminen voi tehdä todella erilaisia tehtäviä. Se on tosi kiva, mutta saa nähdä, voi tietysti aiheuttaa hämminkiäkin jonkun verran. Jotain tuttua ja turvallista oli eli fyssari vetää meille taukojumppaa joka perjantai. Aika samanlaista oli, kun Suomessa.

Työkavereina minulla on tosi erilaista, eri-ikäistä porukkaa. Merituonti, missä itse aloitan molemmat kollegani Vanessa ja Juan osaavat aika hyvin englantia, koska ovat olleet vaihdossa Pariisissa ja Sydneyssä. Molemmat ovat tosi nuoria, mutta aivan ihania ja sympaattisia. He ottivat minut heti hoiviinsa. Toisaalta päivät ovat olleet todella rankkoja, kun suurin osa ei osaa kuin espanjaa ja olen yrittänyt puhua auttavalla espanjan kielen taidollani kaikkien kanssa. Toisaalta täällä nämä ovat kovia opettamaan minulle espanjaa myöskin.

Olen hyvin nopeasti huomannut monia eroja ja yhtäläisyyksiä Suomeen, vaikka en kaikkea toimistolla ymmärräkkään. Esimerkiksi ongelmat, joita usein oli lattarikeikkojen kanssa Suomessa eivät todellakaan johdu siitä, että täällä työntekijät eivät haluaisi tehdä parastaan tai eivät ymmärtäisi jotain. Vaan Kolumbiassa kuten varmasti monissa muissakin maissa tälläpäin viranomaiset ovat äärimmäisen vaativia ja erilaisia säännöksiä on isot kasat. Monesti Suomessa tuli tuskailtua Euroopan tullien kanssa, mutta täällä mennään aivan eri sfääreissä. Tullin kanssa ei neuvotella, kaikki pitää olla pilkulleen oikein ja kaikista dokumenteista allekirjoitettu versio. Yksi työkavereistani selitti, että asiasta voi osin syyttää salakuljettajia, jotka yrittävät, mitä ihmeellisimmin keinoin tuoda laitonta tavaraa maahan.

Täällä on tosiaan ollut pari vuotta puolalainen nainen töissä, mutta hän valitettavasti tänään palaa Puolaan. Juttelin hänen kanssaan monista työhön ja elämään liittyvistä asioista täällä Bogotassa ja monet asiat kirkastuivat minulle nopeasti. Nämä ihmiset täällä kokevat oikeasti aika kovia asioita päivittäin ja he elävä todella kaukana amerikkalaisesta unelmasta tai eurooppalaisesta arjesta. Tosin tätä ei toimistolla huomaa todellakaan. Kuten monessa muussakin työpaikassa nykyään, niin täällä kaikki tuntuu ja näyttää olevan hieman ylityöllistettyjä, mutta silti kaikki jaksavat hymyillä ja tsempata toisiaan. Aivan uskomatonta. Toisaalta sain myös kuulla, että kun pinna täällä palaa niin huutaminen ei ole mikään kummoinen asia vaan osa lattarikulttuuria. Tosin bogotalaiset (rollot ja rollat) pitävät itseään rauhallisina lattareina. Saas nähdä 😉

Monikaan asia ei ole vielä mennyt täällä eteenpäin eli asuntoja en ole päässyt katsomaan, mutta toivon, että ensi viikolla moni asia selkenisi, kun esimieheni tulee lomilta töihin. Hän on töissä minun lisäkseni ainut eurooppalainen. Toimitusjohtaja Sveitsistä. Työpäiväni tosiaan tuntuivat aika pitkiltä, mutta toisaalta ruokatauko oli tunnin ja silloin usein tilataan ruokaa tai mennään yhdessä syömään ja lisäksi saatetaan käydä pienellä kävelyllä. Meidän rannikkotoimistoissa vietetään enemmän siestaa, koska siellä kuumailmasto, 12-14 välillä satamakaupungeissa ei siis tapahdu mitään ja Bogotassakin on työrauha. Toinen tauko on klo 10, jota tiimini sanoo aamupalaksi. Sitäkin he voivat tilata jostain toimistolle.

Olen ollut työpäivien jälkeen aivan puhki ja en usko, että tämä tulee helpottamaan seuraavan puolen vuoden aikana. Eli älkää ihmetelkö, jos en vastaile viesteihin kovin nopeasti. Asiaa ei tosiaan helpota se, että tosiaan osa työkavereista ei ole ollut kovin iloisia, etten puhu sujuvaa espanjaa. Mutta onneksi joukossa on, niitä, jotka vaan jaksavat ymmärtää ja odottaa, että saan sanottua asiani. Voin kertoa, että Suomen loma heinäkuussa tulee tarpeeseen! Miettikääpä tätä: joudun opettelemaan uudelleen lankapuhelimen käytön :O Se tulee olemaan yksi suurimmista haasteista X)

Mukavaa viikonloppua kaikille, muistakaa nauttia keväästä. Täällä menee viikonloppu nukkumiseen ja espanjan opiskeluun. Ensimmäinen vatsatautikin taitaa olla päällä. Mulla on hirveä ikävä kaikkia, muistakaa se ! Alla muutama ruokakuva. Ainii siitä tulikin mieleen. Oltiin eilen operatiivisen tiimin kanssa ulkona töiden jälkeen ja se on niin hauskaa, miten täällä kaikki jaetaan ja ihmiset on tottunut siihen, että joka paikassa on ahdasta. Ensinnäkin meitä tunki ensin kuusi ihmistä sellaseen opel corsaakin pienempään taksiin. Sitten menimme pubiin, missä joutui istumaan melkein sylikkäin ja voitte vaan kuvitella, mikä oli tilanne naisten vessassa. Sitten ruokaa ja juomaa tilattiin isot sangot, mistä kaikki sai ottaa. Sellaista sormiruokaa sit syötiin kumihanskat käsissä.

Kulttuuriasiaa! Täällä kuuluu antaa yksi poskipusu tavattaessa kaveria. Olen huomannut, että jotkut, kun tulevat toimistolle vievät tavarat paikoilleen ja sitten menevät antamaan poskipusut noin 15 työkaverille 🙂 Aikamoista.

Summasummarum olen ekaa kertaa elämmässäni kokenut pahan kulttuurishokin ja samaan aikaan minulla on olo, että, vaikka täällä ei ole mitään minun asioita ole laitettu kuntoon, niin minusta pidetään kyllä huolta. Eilenkin yksi työkaveri tuli minun hotellille taksilla, että pääsen varmasti turvallisesti perille ja sitten hän lähti itse bussilla kotiin, vaikka yritin tuputtaa kiitokseksi taksirahaa. Lisäksi sain tiukan ohjeen, että aina kun menen yksin taksilla on minun laitettava jollekin kollegalle viestillä taksin rekkari. Myös puolalainen kollegani oli tehnyt tämän koko kahden vuoden ajan :O