Ciudad Salitre – El barrio de Bogotá

Iltaa iltaa…

Nyt alkaa olemaan jo hieman kotoisampi olo täällä. Olen pystynyt käymään muutaman kerran lenkillä ja tuntuu jopa, että ilma kulkee. Lisäksi tänään tuli ensimmäinen sadekuuro. Satoi hetken aikaa ja ihan normaalilta sateelta vaikutti eli tuskin siitäkään ongelmaa tulee, vaikka enemmän satelisikin.

Tänään on minun viimeinen vapaapäivä ja huomenna pitäisi mennä toimistolle. Päätin sen kunniaksi lähteä kävelemään ja päädyinkin Salitren kaupunginosaan, mistä olen katsellut asuntojakin. Tarkoitus olisi tosiaan löytää mahdollisimman nopeasti koti, jotta pääsee sopeutumaan paremmin. Onhan tämä hotelli elämä mukavaa, mutta ei oikein ole omaa rauhaa, kun koko ajan on joku koputtelemassa ovelle.

Tosiaan Salitren kaupunginosa oli jo paljon kivempi, kun tämä lentokentän alue, missä nyt asun ja tulen työskentelemään. Vaikutti ihan mukavan rauhalliselta alueelta ja joitain puistojakin tuntui alueella olevan. Luulen, että sieltä kestää töihin pyörällä noin puoltuntia ja samoin bussilla. Se olisi aika kiva. Lähellä on myös kauppakeskus Salitre Plaza, joten ostokset ja muut onnistuisi arkena siinä.

Kotiin päätin sitten yrittää bussilla. Noh eihän se kovin hyvin mennyt eli ensinnäkin bussipysäkit näyttää täällä juna-asemilta ja lipunmyynnin kohdalla ei ollut mitää infoa hinnoista tai reiteistä. No päätin mennä heiluttelemaan siihen tiskille setelinippua, koska kieltähän en juurikaan osaa ja hyvä, että edes tiesin mihin olen menossa. Noh hyvin nopeasti selvisi, että minulla pitäisi olla matkakortti, mitä minulla ei ole, koska minulla ei ole pysyvää osoitetta tai ns. ulkomaalaissotua vielä täällä. Noh sit mun takana tuleva asiakas antoi sen matkakortin myyjälle ja mä annoin 30senttiä myyjälle ja toiset 30 senttiä, sille toiselle asiakkaalle, joka sitten päästi mut sinne laitureille.

Eli tämän jälkeen mitään lippua ei enää tarvittu onneksi, koska ei minulla sellaista ollut. En nyt oikein tiedä huijattiinko minua vai ei, mutta eipä sitä osannut kovin pahoillaan olla, kun matka ei maksanut minulle edes euroa. Kyseinen matka oli kävellen tunnin verran. Osasin joka tapauksessa kotiin ja sain jonkinlaisen ensi kosketuksen paikalliseen HSL:ään.

Sitten loppupäivän katselinkin suomalaisia sarjoja, vaikka espanjaahan minun piti opiskella…Noh nyt hieman haukkaamaan happea ja sitten valmistautumaan ensimmäiseen suureen koitokseen eli elämään bogotalaisena liikenteenhoitajana. Fiilikset: KÄÄK!

HYVÄÄ YÖTÄ BOGOTÁ ja HYVÄÄ HUOMENTA SUOMI!