Nyt alkaa kuukausi Calissa, jännää! Eilen saavuttiin Caliin ja on kyllä ollut voimaton olo, koska päivä lämpötila on pyörinyt kolmessakympissä. Tykkään Calista enemmän kuin Bogotasta. Ei ole toistaiseksi tuntunut sen turvattomammalta, vaikka asutaan lähellä keskustaa. Kävelen töihin puolessa tunnissa, mutta saa nähdä paljon siinä ajassa ehtii hikoilla. Ei kuitenkaan ole kiva olla 10 tuntia töissä hikisenä. Eilinen ei mennyt ihan putkeen asuntokuvioden suhteen (yllätys). Ensin saatiin kaikki tavarat juuri ja juuri ängettyä rinkkoihin ja kahteen reppuun ja käsilaukkuun (tosin jouduttiin jonkun verran laittaa tavaraa roskiin). S:n rinkka taisi painaa sen sallitun 23kg ja minun 19kg ja molempien reput hieman vajaa 10 kiloa.
Pitkän päivän jälkeen, kun vihdoin päästiin kämpille, meidän vuokranantaja vei meidät asunnolle 7 ja ihmeteltiin sitä siinä, koska oltiin varattu asunto numero 3. Tämä ei tietenkään käynyt päinsä, mutta sitten kävi jostain syystä niin, että ei päästy kolmoseen, koska vuokraisännän mummo oli kuulemma vaihtanut lukot. Jotenkin ei oikein kuulostanut uskottavalta tarinalta, että saa nähdä, miten tämä sotku päättyy. Olisi vaan niin mukava asettua taloksi äkkiä, kun huomenna pitää taas mennä puurtamaan toimistolle pitkää päivää. Käytiin tänään varmuuden vuoksi katsomassa toista kämppää, jos meil palaa käpy nykyisen vuokranantajan kanssa.
Kaupunginosa on oikein mukava, nimeltään Granada ja vaikuttaa kaikin puolin turvalliselta. Ehdittiin tänään kävellä paikkaa ympäriämpäri. Tässä on ravintoloita, keskusta ja luontoa lähellä eli ei sitä parempaa olisi voinut toivoa. Mutta voikun olisikin mukavampi olla täällä lomalla eikä töissä. Saa nähdä pääsenkö huomenna edes toimistolle sisään, kun en ole mitään kulkulupia hommannut ja lisäksi siel ei välttis ole tilaa tai nettiä minulle, että katsotaan, miten nopeasti pääsen tekemään töitä. Huoh. Voihan muuttamisen ilo.
