Täällä sitä taas ollaan omalla toimistolla Bogotá:ssa. Viikonlopun äänestyksessä ei rauhaa saatu ja äänetysprosentti jäi surkeaksi. Elämä kuitenkin jatkuu ja opiskelijat marssivat pitkin katuja osoittamassa mieltään. Meillä oli tosi mukava reissu Kolumbian kuuluisalle kahvialueelle. Menimme Guatapeen, joka on noin puolentoista tunnin bussimatkan päässä Medellinistä. Guatape on pieni värikäs tunnelmallinen kylä ja paikan vetonaula on jättikokoinen kivenmurikka jota ympäröi monta pientä järveä. Kivi on nimeltään el Peñol de Guatape.
Medellín on kuin pienikokoinen Bogotá. Se sijaitsee hieman lähempänä merenpintaa, sää on lämpöisempi ja kaupunki pienempi. Liikenne ei ole läheskään niin hullua kuin maan pääkaupungissa ja julkiset kulkevat ihan erilailla. Medellinissä on muun muassa metro, ratikka ja kaapelin varassa menevät kondolihissit kaupungin vuoristoisempiin kaupunginosaan. Keskusta oli aika ränsistynyt kuten Bogotassakin, joten olimme aika tyytyväisiä, kun valitsimme hotellin, reppureissaajienkin suosimasta, kaupunginosasta El Pobladosta. Myöskin firman toimisto sijaitsi lähellä, joten aamulla sai nukkua pitkään ja kävellä auringon paisteessa toimistolle.
Sunnuntaina oli kansanäänestys rauhansopimuksesta. Sen takia lauantaina ei ravintoloissa eikä kaupoissa saanut myydä alkoholia, tämähän meitä harmitti, kun menimme saksalaiseen ravintolaan ja oltiin mietitty, et nyt otetaan, jotkut aidot saksalaiset oluet. Kyl meinas vähän naurattaa… Sunnuntaina eli äänestypäivänä sen sijaan oli yllätys, että kaikki julkiset olivat ilmaisia, jotta jokaisell aolisi mahdollisuus päästä äänestämään. Me käytimme tilaisuuden hyväksi ja ajeltiin metrolla ympäriämpäri.
Hauska sattuma jäi mieleen, kun ihmettelimme jossain metroasemalla elämän menosa, kun pikkupoika juoksi meidän luokse ja kysyi “son gringos?”. Kysymys tarkoittaa jotakuinkin olemmeko jenkkejä. No siinä sitten koitettiin selittää, että joo olemme ulkkomaalaisia, mutta suomalaisia. Luulen, että oltiin ensimmäiset ihan aidot ja elävät eurooppalaiset, jotka tämä pikkupoika oli nähnyt. Köyhyyttä näimme enemmän kuin Bogotassa ja välillä oikein hirvitti, että oliko joku koditon kadun kulmassa enää hengissäkään. Kyllä tämä taas laittoi mittimään omia asioita uusiksi.
Töissä meni mukavasti ja oli tosi mukavaa vaihtelua, olla toisella toimistolla. Lounastettiin ja katsottiin hommia yhdessä ja minä pääsin taas harjoittelemaan espanjaa ja kollegani sen sijaan englantia. Ihmiset olivat puheliaampia kuin maanmiehensä vilpoisassa Bogotassa ja aksentti oli myös hieman erilainen. Kaikin puolin onnistunut reissu, vaikkakin myös rankka. Luulen, että skype koulutukset sujuvat huomattavasti paremmin tämän visiitin jälkeen.
Nyt viimeiset työt loppuun ja kohti Panamaa! Ensi viikolla alkaa uusi espanjan kurssi eli jälleen kerran muutoksia arkeen tiedossa. On ollut niin paljon kaikkea, että aikakin on mennyt aika nopeasti, enkä voi uskoa, että on jo lokakuu.