Hei!
Sain aikaiseksi, jonkun sortin blogin, jotta saatte lukea jotain pientä mun arjesta täällä Kolumbiassa.
Pari päivää sitten saavuin tänne ja matka meni oikein mukavasti. Lentokoneessa viereeni sattui paikallinen Nightwish fani, joka kertoi minulle Bogotá vinkkejä koko pitkän lennon ajan. Hommasta ei kyllä jäänyt hirveesti mieleen, koska raportointi tapahtui espanjan kielellä.
Saavuin kuitenkin lopulta El Doradon lentokentälle Bogotaan. Ilokseni sain huomata, että Air France oli onnistunut jättämään toisen laukkuni Pariisiin ja pääsinkin heti tekemään reklamaation sujuvalla espanjan kielellä. Noh sillä aikaa mulle varattu kyyti hotellille olikin jo kadonnut kuin tuhkatuuleen. Ei muuta kuin puhelua eteenpäin ja kylhän se shuttle sieltä tulikin paikalle.
Firma oli buukannut minulle hotellin läheltä lentokenttää, mikä oli aivan mahtava juttu 24h matkustamisen jälkeen. Kukaan tuleva työkaveri ei minua ollut vastassa, koska kaikki olivat jossain juhlistamassa pääsiäistä. Hotelli on tosi mukava ja kaikki toimii aivan loistavasti. Ihmiset on tosi puheliaita ja on koko ajan koputtelemassa mun ovelle ja tarjoamassa pyyhkeitä, vettä, siivousta ja ties mitä.
Bogotá sijaitsee noin 2,5 kilometrissä, minkä huomasi heti, kun saapui kentälle. Hengitys ei kulje ja päätä alkoi jomottaa saman tien todella paljon. Yksi kavereistani kutsui tätä osuvasti mummotaudiksi, kun mitään ei meinannut oikein jaksaa tehdä. Nyt kuitenkin oireet näin muutaman päivän jälkeen ovat helpottuneet ja ajattelin mennä kokeilemaan salille onnistuuko urheileminen.
Olen ehtinyt jo hieman käydä ostoksilla ja syömässä ympäriinsä ja olen tajunnut, että tämä kaupunki on VALTAVA! Lähellä tarkoittaa 10km, Suomessa tämä tarkoittaisi, että Vantaa on osa kantakaupunkia 🙂 Eli tämä kaupunki ei tule todellakaan tutuksi muutamassa päivässä! Saa nähdä riittääkö vuosikaan. Ehkä sitä oppii, kun muutoksia on tiedossa kaikin puolin eli muutto hotellista asuntoon (kun semmoinen löytyy) ja sain myös tietää, että toimistomme muuttaa uudempiin tiloihin. Joka tapauksessa voin jo sanoa, että ihmiset ovat täällä ystävällisiä, kaupunki kaunis ja sääkin on ollut erittäin iloinen yllätys toistaiseksi. Vettä ei ole tullut kertaakaan ja aurinko on paistanut joka päivä,
Lisäksi koin tänään jännittäviä hetkiä, kun pääsin moikkaamaan uusia työkavereitani ihka ensimmäistä kertaa, kun menin hakemaan puhelinta toimistolta. Reissun toinen kulttuurishokki iski, kun tajusin, että torstaina alkaa työt ja alan hoitamaan keikkaa, ihan niin kuin Suomessa, mutta siis espanjaksi. Jotenkin tämän jälkeen alkoi taas päätä jomottamaan. En tiedä johtuuko vuoristossa olosta vai mistä.
Kiehtovaa on sen voin sanoa ja lisäksi todella jännittävää. Luulenpa, että tiedossa on todellakin tavalla tai toisella eeppinen vuosi…