Hui kauhea! Puoli vuotta takana Kolumbia elämää. Aika on mennyt nopeasti, mutta paljon on tapahtunutkin. Kai tämä reissu on tähän mennessä mennyt ihan ok, kun vaihdoin blogin nimenkin ja mision imposible on muuttunut ihan mahdolliseksi. Elämä alkaa siis muuttumaan arjeksi täälläkin jo pikku hiljaa. Pitää katsoa keksinkö jotain luovempaa nimeö ajan kanssa kuin Titta maailmalla. Blogin aihe on hieman hukassa. Kirjoittelen tätä pääasiassa iskälle, joka käy aina ihmettelemässä täällä, mitä se oma tytär taas on touhunnutkaan ja josko se tulisi jo kotiin.
Töiden uudelleen opettelun lisäksi olen päässyt siis opiskelemaan kieltä ja on taas palautunut mieleen, kuinka rankkaa kielen opiskelu on. Olen nyt ollut 3kk kielikursseilla ja tuntuu, ettei vielä osaa mitään. Ymmärrän jonkun verran, mutta vastaaminen on vielä aika vaikeaa, etenkin jos puhutaan kielen puhumisesta töissä. Tänään sain onneksi töissä hyviä uutisia ja saan jatkaa opiskelua vuoden loppuun asti. Marraskuun loppuun asti opiskelun La Nacional:issa ja joulukuuksi pitää sitten ehkä ottaa jotain yksityistunteja. Pitää katsoa mitä keksin.
Huomenna on Kolumbiassa el dia de amor y amistad eli ystävänpäivä. Täällä kavereille annetaan lahjoja ja lisäksi omalle kullalle. Eli on amerikkalaisen ja suomalaisen ystävänpäivän yhdistelmä- Töissä odotti tänään kaikkien pöydällä ilmapallo ja suklaakarkki. Kaikki turhat juhlapäivät on turhia, mutta kyllähän ilmapallo piristi päicää. Saa nähdä saanko sen täydessä bussissa kotiin ehjänä.
Viikonloppuna tiedossa rentoutumista ja matkojen suunnittelua sekä kaupunkiin tutustumista. Hyvin suurella todennäköisyydellä ensi kuussa Medelliniin ja tietysti Panamaan, johon lennot ostettu jo aikoja sitten. Kerroinko jo, että marraskuussa odottaa Kuuba. Ihkua! Muistakaa, että Lufthansan alennuslentoja on Kolumbiaan sunnuntaihin asti. Sen jälkeen hinnat hyvin suurella todennäköisyydellä tulevat nousemaan. Mukavaa viikonloppua!