Nyt on 31.5. ilta Bogotassa eli Suomessa on 1.6 aamuyö ja siis jo kesäkuu. Laskeskelin päiviä kalenterista ja olen ollut täällä nyt aika tarkalleen 2,5 kuukautta. Tuntuu tavallaan, että olisin ollut pitempään, mutta toisaalta en tunne kaupunkia vielä lähellekkään. Lisäksi työnkuva on edelleen hakusessa ja espanjakaan ei vielä oikein suju. Ensi viikolla minulla itseasiassa loppuu espanjan kurssi, joka on ollut ihan super hyvä. Harmi, että tunnit vain ovat keskellä päivää, niin en voi jatkaa, kun sain neuvoteltua työt vain kuukaudeksi niin, että menen aikaisemmin ja voin siten lähteä kurssille kesken päivän. Tuntuu, että espanjaa olen oppinut eniten juuri yliopiston kurssilla, joten on minulla pieni pelko, että kehitys tyssää siihen, kun kurssikin loppuu. Olen koittanut kysellä ja katsella iltakursseja, mutta vielä ei ole onnistanut sen suhteen.
Tosiaan ensimmäisien kuukausien tunnelmat ovat hieman sekavat. Töissä riittää tekemistä ja olen saanut aika paljon kerättyä itselleni töitä, tosin työt eivät vastaa millään lailla allekirjoittamaani sopparia. Toisaalta vielä riittää opeteltavaa, koska esimerkiksi suurin osa työkavereista on vielä täysin tuntemattomia minulle, koska eivät puhu enkkua ja minä en kovin hyvin espanjaa. Lisäksi lattarikulttuuri ei ainakaan minun mielestä ole kovin lämminsydäminen ja avomielinen, koska oikeastaan kukaan ei vielä tunnu hyväksyvän, että olen nyt täällä ja pysyn ainakin tovin. Katsotaan muuttuuko se tässä kuukausien kuluessa. Juttuseuraa on toisin sanoen hankala löytää. Lisäksi pitää olla tarkkana, ettei vaan mene jonkun toisen tontille jne.
Kaupunki on jo hieman tutumpi. Olen eksynyt niin monta kertaa, että oikeastaan vain Pohjois-Bogota on minulle enää täysin tuntematon. On kyllä auttanut, kun sai puhelimeen nettiä ja on voinut katsella kartasta, mitä reittiä esimerkiksi bussi kulkee. Mukavalta vaikuttaa kaupunki muuten, mutta pimeällä ei voi oikein liikkua yksin missään ja liikkuminen päivällä liikenteen vuoksi, on tosi aikaavievää. Toisaalta tekemistä riittää museoista, markkinoihin ja erilaisiin tapahtumiin. Olen myös aika hyvin löytänyt harrastuspaikkoja. Eli koko ajan tässä töiden lisäksi on koittanut vähän jotain muutakin tehdä.
Tosiaan yksi asia minua täällä vaivaa aika paljon. Olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään, kuinka köyhiä ihmiset täällä ovat. Esimerkiksi sunnuntaina työkaverin luona, asunnossa, jossa oli kaksi makkaria ja olkkari oli vain yksi lamppu. Tätä yhtä hehkulamppua sitten aina siirreltiin huoneesta toiseen, sen mukaan, missä oleskeltiin. Eli normaali perhe asuu yleensä pienessä asunnossa ja useita sukupolvia saman katon alla. Siitä huolimatta, että tällaisen asunnon vuokra voi olla vain 90€/kk ja asunnossa asuu useampi työssäkäyvä henkilö, ei perheellä ole varaa ostaa joka huoneeseen lamppua. Tämä on niin hullua, että oikein laittaa mietityttämään tämä maailman tila.
Huhhuijaa. Hyvää yötä ja kesäkuuta! Huomenna minäkin voin sanoa, että ens kuussa nähdään 🙂