Ensimmäinen kuukausi töitä takana Fijillä (en tykkää kirjoittaa Fidzi kuten Suomessa on tapana). Ensimmäisellä viikolla sain työkaverilta todella kivan paikallisen tervetulolahjan. Pitää ostaa Pure Fiji tuotteita tuliaisena Suomeen, vaikka eivät superedullisia olekaan, mutta ainakin paikallista.
Sen jälkeen se alamäki sitten alkoi. Toimisto on superahdas ja vaihdan paikkaa sen mukaan, kuka on matkoilla. Sitten paikalliset ovat superseurallisia. Monta tuntia päivässä menee jutusteluun ja erona Kolumbiaan töistä lähdetään kuitenkin ajoissa. Kärjistäen voisi sanoa, että töitä osa ehtii tehdä ehkä tunnin päivässä. Minulle tilanne on tietysti kuormittava, koska koko päivän hälinän jälkeen kotona ei meinaa jaksaa tehdä mitään.
Alunperin oli myös tarkoituksena, että teen paljon matkoja Tyynenmeren saarille ja tuen paikallisia toimijoita toimitusketjun hallinnassa ja kaikenlaisessa varautumisessa. Nyt kuitenkin suunnitelmat ovat muuttuneet jo niin moneen kertaan komennukseni osalta, että en ole yhtään varma, miten hommat tulee menemään. On taas epävarmuuden sietokyky korkeammalla kuin koskaan ja samaan aikaan pohdin, että kaikki voi muuttua hetkessä, jos alkaa isompi operaatio.
Minua ei kuormita työssä selkeästi epävarmuus vaan ilman autonomiaa en saa kiinni työnimusta. Tsemppiä minulle, ei enää montaa työpäivää Suvalla jäljellä joten nautitaan 🙂