Asuminen tropiikissa

Olen viimepäivinä alkanut ymmärtämään käsituulettimia. Aamuisin on ollut niin kostea, että töihin tullessa olo on kuin saunomisen jälkeen. Ei ole naurattanut yhtään työkavereiden pienet tuulettimet, joilla on viilennetty vähintään kasvoja. Tiedättekö ne, missä on pienet ja Suomessa ne olivat usein jotain Hello Kitty -teemaisia ? Olen vakavasti harkinnut ostamista. Kuumuus ja kosteus pitkän päälle väsyttävät ja olo on välillä aika nuutunut, vaikka suurin osa ajasta menee ilmastoiduissa tiloissa. Asiaa ei yhtään auta, että taloyhtiön kuntosalin ilmastointi on rikki. On pitänyt tyytyä kotona jumppailuun.

Seuraava trooppinen yllätys on ollut eläimet. Olen pitänyt kylpyhuoneen ikkunaa auki suihkun jälkeen…mutta en ole varma, oliko se hyvä idea… Nyt minun keittiössäni asustelee gekko, enkä tiedä, mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Katsotaan miten, meidän yhteiselomme sujuu ja vasta sen jälkeen alan isompiin toimiin.

Töissä on mennyt hyvin, mutta päivät ovat usein pitkiä, mutta toki olen myös jonkun pystynyt lähtemään aiemmin ja muutamat etäpäivät ovat helpottaneet arkea. Työ on hurjaa ja ensimmäinen työmatka on tiedossa tällä viikolla, jos saan viisumin ajoissa.

Kaikille kansainvälisen logistiikan ystäville voin kertoa, että ongelmat ovat aina samoja, olenpa sitten päiväntasaajalla tai napapiirillä. Vaihdan vain lumen ja jään tilalle, vesisateen ja mudan sekä kuorma-autot laivoihin. Humanitaarisesta logistiikasta olen oppinut sen, että rahoitus on suurin ero yksityisen puolen toimintaan. Joskus pystymme ennakoimaan esimerkiksi monsuunisadekauden tarpeita ja ennalta positioimaan avustustarvikkeet oikein, mutta aina se ei ole mahdollista. Kaupallisella puolella on paljon enemmän joustavuutta, koska rahoitusta voi hakea pankista pienemmällä riskillä.

Tropiikissa asuminen on hienoa myös siksi, että ensimmäinen saariloma on jo ehditty viettää pitkän Diwali viikonlopun ansiosta. Sadekaudella matkustamisessa hyvänä puolena ovat upeat vesiputoukset. Temurun Waterfall oli suosittu ihmisten ja apinoiden joukossa, mutta Telega Tujuh oli vaan U-P-E-A.

Kävin Langkawi:lla viimeksi 14 vuotta sitten ja sinne oli rakennettu tosi paljon kaikkea uutta, mutta edelleenkin ainut nähtävyys oli korkealla sijaitseva, kaareva riippusilta. Ei jatkoon. Paitsi en muistanut, että Langkawi on tax-free aluetta ja sieltä saa alkoholia ja tuontisuklaata, muuta Malesiaa paljon halvemmalla. Se on myös erittäin hyvä vaihtoehto, jos tarvitsee taukoa Kuala Lumpurin kaltaisesta miljoonakaupungista. Seuraava loma toivottavasti Malesian Itärannikon saarilla tai Sarawaki:ssa.

Fiilis on kaiken kaikkiaan kuin oranssilla mustekalalla.