Salam (peace), kuten sanotaan Bangladeshissa tavatessa, jos henkilö ei halua kätellä vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä.
Ensimmäinen työmatka tehty Aasian komennuksen aikana. Ensin gekko kuulumisia: EN OLE NÄHNYT GEKKOA kertaakaan blogin kirjoituksen jälkeen. Se on varmaan lähtenyt lätkimään, mutta en ymmärrä, mitä kautta, koska en ole pitänyt ikkunaa auki. Kai se mahtuu ulos jostain oven alta tai jotain putkia pitkin :O
Oli suuuuperrrr jännittävä kuusi päivää. Opin taas sen, että toimitusketjun hallinta ja logistiikka on aika samanlaista ihan joka puolella maailmaa. Oletteko koskaan käyneet Bangladeshissa? En tiennyt maasta oikein muuta kuin, että siellä tuotetaan iso osa maailman vaatteista. Se selittää pitkälti, miksi paikalliset pukeutuvat todella hyvin. Monesti joku sukulainen on töissä jossain vaatetehtaassa ja vapaa-ajalla tekee samoja vaatteita läheisilleen. En valitettavasti ehtinyt ostoksille, koska työpäivät olivat pitkiä.
Matkan aikana käytiin Dhaka:ssa ja Cox’s Bazar:issa. Liikenne on paljon hektisempää ja ruuhkaisempaa kuin Kuala Lumpur:issa. Autojen ja mopojen lisäksi liikenteen seassa on pyöriä ja jalankulkijoita sekä riksakuskeja. Päällimmäisenä jäi mieleen, että ihmiset ovat mukavia ja vieraanvaraisia. Ruoka oli maittavaa, mutta tulista. (selvisin!) Kiitos sen, että töiden ohessa pidettiin usein ”tea breaks”. Tosin asia oli aika vitsikäs, koska puhuttiin teetauosta, mutta tarjolla oli usein vain kahvia 😀 kyseessä siis suomalainen teetauko.
Bangladesh on yksi maailman tiheimmin asutuista maista ja sen pystyi tuntemaan joka puolella. Valitettava tosiasia on myös, että maassa on paljon luonnonkatastrofeista, ilmansaasteista ja hallitsemattomasta muuttoliikkeestä johtuvia ongelmia. Ulkona on vaikea hengittää. Paikallisten takia toivon, että maan epävakaa tilanne ei ainakaan pahene. Meillä oli aika tarkat turvallisuusohjeet, joten minulla ei ole paljon kuvia muistona paikoista. Matkakokemus oli mieleenpainuvin kuin mikään aiempi matka ulkomailla. Luulen, että muistot ovat pysyvämpiä ja valitettavasti palaan mielessäni pakolaisleirillä asuviin lapsiin. Ehkä asiat paranevat tulevaisuudessa <3
Kaunis maa, jossa näin ensimmäistä kertaa kumipuita (oikealta nimeltään Parakautsupuu). Wikipedian mukaan ”Kumipuun maitiaisnesteestä valmistetaan kumia. Kumipuu on suosittu huonekalupuu. Lisäksi siitä tehdään paneeleita, talousesineitä, viilua, vaneria ja lastulevyä.”
Sitten matkustusvinkki, jos koskaan menet Bangladeshiin, erityisesti Dhakaan. Suosittelen matkustamaan käsimatkatavaroilla. Lentokentällä oli todella ruuhkaista ja oman laukun löytäminen oli oma haasteensa.
Cox’s Bazar on pienempi ja ilma puhtaampaa kuin Dhakassa. Kaupungin keskusta on hyvin pieni ja paikka sijaitsee meren rannalla. Ranta on yli 120 kilometriä pitkä. Se on vissiin edelleenkin paikallisten suosima lomakohde, vaikka siirtolaiset ovat muokanneet aluetta lähtemättömästi. Opin paljon maan kulttuurista ja historiasta paikallisilta. Bangladesh ei ollut maa, josta puhuttiin peruskoulun tai lukion historian tai yhteiskuntaopin tunneilla. Harmi.
Mieleen jäi myös, että aamuisin heräsi aina rukouskutsuun, sillä Dhaka tunnetaan myös nimellä city of mosque. Nähdään taas Bangladesh!