Kuuba kokonaisuudessaan oli kiva matkakohde. Kaupungit oli kauniita, luonto puhdas ja merelliset aktiviteetit olivat mahdollisia melkein missä päin maata vain. Vanhat autot, upeat rakennukset, mojitot, sikarit ja kuubalaisten rento elämänasenne tekivät kokonaisvaltaisen vaikutuksen. Tällä oli kuitenkin kääntöpuolensa. Huijareita eli ns. jineteroja riitti, heitä oli sikarimyyjissä, taksikuskeissa ja tavallisten kaduntallaajien seassa. Kuubassa sai olla enemmän rauhassa, kuin joissain Kaakkois-Aasian maassa, mutta aika paljon kokoajan meille kaupiteltiin ties mitä ja tietysti turistihintaan.
Eniten rasitti valuutta. Turisteille ja paikallisille oli eri valuutat, mikä tarkoitti, että kaikki oli turisteille aika kallista. Ainut, mikä ei mielestäni ollut kallista, oli majoittuminen ja jotkut aktiviteetit. Välillä hinnat paikalliselle samasta tuotteesta olivat vähintään 25 kertaa halvemmat.
Yksi paras asia Kuubassa oli majoittuminen. Majoituimme koko loman ajan ns. casa particular:eissa. Ne olivat kuubalaisten koteja, joista vuokrasivat huoneen tai huoneita turisteille. Kaikki olivat tosi mukavia ja erilaisia. Lisäksi pääsimme juttelemaan paikallisten kanssa edes hieman, kun kaduilla se ei oikein onnistunut, kun kaikki halusivat vain myydä meille jotain. Selkeästi Kuuban hyväosaisimmat olivat turistibisneksessä jollain tavalla mukana, että eipä noita katuhäirikköjä voi siitä syyttääkkään, että haluavat tienata paremmin kuin keskipalkan verran, mikä on noin 25 dollaria kuussa.
Seuraavaa lomaa odotellessa – se onkin sitten tammikuussa, mutta taidamme pysytella Kolumbiassa.
