Olipa kerran nainen, joka oli todella hauska ja sydämellinen ihminen. Iloinen ja hymyilevä jokaikinen päivä. Hänellä on aviomies, jolla on omayritys ja iäkkäät vanhemmat sekä vakaa työpaikka. Kuulostaa aika tavalliselta tarinalta minun korviini, kunnes kuulen lisää. Aviomies asuu Meksikossa ja nainen Kolumbiassa. Naisen vanhemmat ovat sairaat ja iäkkäät, joten hän pitää heistä huolta eli on omaishoitajana. Hän ei voi olla miehensä kanssa, koska hän on hyvä tytär ja pitää huolta vanhemmistaan. Tämä tarina herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Hän luopuu omasta vapaudestaan perheen vuoksi. Tiedän näitä tarinoita Suomestakin, mutta en montaakaan.
Miksi täällä on itsestäänselvyys huolehtia muiden tarpeista ennen omia? Olisinko onnellisempi, jos tekisin samoin, enkä itsekkäästi tavoittelisi omaa onnea ja hyvinvointia. Olenko valmis ottamaan omat vanhemmat kotiini asumaan ja huolehtia heistä. Voisiko tällainen toiminta pelastaa Suomen talouden? En ole vielä varma, miten asiat omalla kohdalla tulevat menemään. Voihan se olla, että tulenkin huolehtimaan vanhemmistani. Elämä näyttää, mitä tapahtuu.
Täällä kaikki jaetaan (jopa yksi banaani neljän hengen kesken) ja yhteisön etu menee yksilön edun edelle. Olen itse isosta perheestä ja olen kyllä oppinut jakamaan aina kaiken, mutta viimeiset 10 vuotta olen asunut omillani ja aika itsenäisenä. Sen takia täällä saa ihan tietoisesti opetella taas jakamaan asioita ihan uudella tavalla.
Yhteen asiaan olen kuitenkin saanut vahvistusta. Nimittäin omaan ajattelumaailmaani materiasta. Less is more eli en halua kuluttaa ja ostaa materiaa yhtää enempää kuin on pakko. Täällä on myös jo paljon ihmisiä, jotka ovat päässeet hyppäämään osto orvanpyörään eli tavaraa ostetaan mielettömiä määriä ja niin kauan kun rahaa riittää, mutta on myös tosi paljon ihmisiä, jotka ovat onnellisia vähempäänkin, eivätkä edes tavoittele sen kummempaa välttämättä.
Täällä kulttuuri on toki osin todella pinnallinen ja ihmisten ulkonäköä kommentoidaan paljon ja naisilla pitää olla paljon kenkiä, mutta mielestäni ei olla kuitenkaan ihan samalla tasolla, kuin esimerkiksi monissa Euroopan maissa. Eli täällä ei sinänsä seurata esimerkiksi muotia samallalailla, kun Euroopassa. Kukaan ei ole ihmetellyt vaatetustani, vaikka vaatekaappini koostuu pääosin kymmenenkin vuotta vanhoista vaatteista.
Voi vitsi, jos nyt pikkuhiljaa pääsisi töihin kiinni, niin voisin palata tähän blogin teemaan eli siihen, miten logistiikka toimii tällä puolella palloa ja millaisia kultturelleja eroja koen työelämässä. AINII perjantaina luultavasti muutto. Sit saatte paljon tietoa kämpistä 🙂 Lisäksi lennot on nyt Suomeen ja takaisin eli loma Suomessa 7.7.-13.7.