Omg..
Siis viime päivinä ollut ihan hullun myllyä vuokrasopimuksen kanssa. Ensinnäkin muuttopäivä, vuokra ja takuuvuora ovat olleet minulle pimennossa tähän päivään asti. Täällä yksinkertaisetkin asiat tuntuu todella vaikeilta. Ensinnäkin, jotta täällä saa vuokra-asunnon pitää täyttää jälleen kerran iso iso kasa papereita. Sitä varten tarvitaan myös paljon eri leimasimia, allekirjoituksia ja sormenjälkiä. Huomenna olen muun muassa menossa antamaan sormenjälkeni toiselle puolelle kaupunkia, kyseessä “sähköinen” allekirjoitus. Hihi… Naurattaa, että Suomessa sähköinen allekirjoitus tarkoittaa hieman muuta.
No mutta siis hyvällä onnella huomisesta eteenpäin minulla on uuden asunnon avaimet. Aika kivaa. Ja alkaahan se olla aikakin, kun olen kuukauden kohta asunut hotellissa. Eilen menin suoraan töistä läheiselle stokkalle ja nappasin sieltä myyjän, joka kirjoitti ylös kaiken, mitä tarvitsen asuntoa varten. Siinä meni kivasti muutama tunti, vaikka otin vaan kaiken välttämättömän eli jääkaapin, sängyn, pöydän ja keittiövälineitä jne. Sen jälkeen myyjä kirjoitti listaa 1,5h puhtaaksi. Olin siis lopulta kotona joskus iltakymmeneltä. Aikas pitkä päivä tuli.
No tänään oli sitten tarkoitus mennä minun jefen kanssa maksamaan lasku. Noh ajattelin, että me mennään sinne kauppaan ja pomo vinguttaa Visaa ja sillä siisti…Mutta mutta… Ei se nyt ihan niin sitten mennytkään. Oltiin 3h siellä kaupassa. Ensin kerättiin kaikki tavarat yhdeksi kasaksi mitä olin valinnut, sitten alkoi erinäinen paperien täyttäminen, henkkarien näyttäminen ja allekirjoitusten antaminen. Sitten kaikki maksettiin käteisellä. Ja koska täällä tuo valuutta on mitä on, nii jo pelkästään kyseisen summan laskeminen vie aikaa ja rahamäärähän piti tuplatsekata ehkä viidesti eri myyjien toimesta. Tässä vaiheessa luulin, että valmista tuli, mutta ei. Sitten alettiin neuvottelemaan tuotteiden toimituksista. Siinä vaiheessa ilmenee, että osaa tavaroista heillä ei olekaan, vaikka nimenomaan sanoimme, että kaikki mitä otetaan, pitää löytyä varastosta. No ei se niin sitten ollut, mutta kaikelle muulle löysin korvaavuuden paitsi pesukone pitää ostaa vielä myöhemmin.
Tämän jälkeen asioita vielä palloteltiin ja sovittiin ja kuitteja kopioitiin. Tässä maassa kaupassakin asiointinsa on omanlaisensa näytelmä. Ei näköjää auta, vaikka tiskille heittäisi millaisen kasan miljoonia, vaan kyllä siinä pitää silti vielä käydä, vaikka ja mitä byrokratiaa läpi. Toivon koko sydämestäni, että huominen avainten luovutus sujuu hieman tehokkaammin. Täällä joutuu tosin vaihtamaan ensi töikseen lukot, mikä lisää työtä, mutta myös omaa turvallisuuden tunnetta. Olen todella onnellinen tällä hetkellä, että enää tarvii hommata muutamia juttuja ja oma koti alkaa olemaan joten kuten asuttava ja pääsen hotellilta pois. On tässä muutamat kyyneleet tullut tirauteltua ja S joutunut kuuntelemaan ties mitä nyyhky ääniviestejä aamuisin, mutta eiköhän nyt ala olemaan itkut itketty. Koti tuo kuitenkin aina sitä turvallisuutta arkeen.
On tässä tosin se huono puoli, että netti pitäisi vielä hommata uuteen asuntoon. Eli pääsen päivittelemään asunto kuvia vasta sitten jonkun ajan päästä. Tosin pelkään vähän, että sekään ei välttämättä käy ihan yhtä sutjakkaasti kuin Euroopassa.