Koko alkuvuosi on ollut aika kovaa reissaamista ja nyt olen taas tutun ja turvallisen työpöydän äärellä pääkonttorillamme Bogotassa. On se vaan niin paljon helpompaa lampsia joka päivä samalle toimistolle ja tehdä juttuja omaan tahtiin. Työasiat ovat muuttuneet arkisiksi ja espanja sujuu jo sen verran hyvin, että se ei niin sanotusti häiritse työntekoa. Reissaaminenkin on mukavaa, mutta on se aika rankkaa kuitenkin kaikkine odotteluineen ja koko ajan pitää olla keskustelemassa uusien ihmisten kanssa.
Pahin stressi on takana, koska suurimmat muutokset olen saanut tehtyä ja tarkoituksena onkin nyt vain opettaa, kouluttaa, perehdyttää, neuvoa. Siinä olen vissiin ihan hyvä, kun suurin osa asioista tuntuu menevän läpi noin kolmannella yrittämällä. Lisäksi saan aika pitkälti päättää mitä teen päivittäin ja työnkuvani on joustava. Toisaalta nyt olen vähän niinkuin monen osaston välissä ja on tullut hieman identiteettikriisiä, kun ei oikein tiedä, lähtisikö sitä suuntaamaan myyntiin vai operatiiviselle puolelle. Toisaalta olen aina mennyt vaan sinne, missä on mahdollisuus annettu.
Nyt on hieman orpo olo, kun ei ole mitään matkoja varattuna, eikä vieraita ole tulossa. Toisaalta on mukava, kun on saanut viikonloppuina vähän levättyäkin. Katsotaan nyt miten viisuminhaku jne lutviintuu, ni jos en saa viisumia tai S ei saa ni hyvin nopeasti on joku reissu tiedossa, kun pitää maasta poistua. On tämä hankalaa, kun on eurooppalaisena tottunut, että voi tehdä töitä missä ja milloin vain, että on jonkun viisumin varassa.
Ilmoittelen miten käy..Lahdessakin on nyt MM-kisat meneillään eli vielä hetki pitää jaksaa sielläkin talvea, mutta pian on jo kevät.
Alla vielä positiivareiden sivuilta lainattua
| AAMUN AJATUS |
| Kaikki loput ovat myös uusia alkuja. Emme vain tiedä sitä sillä hetkellä. -Mitch Albom |