Suomalaiset Bogotassa

Viime viikolla sattui hassu juttu, sain pankilta tietoa, että voivat aktivoida uuden avainlukulistani (koska edellinen lähti varastetun lompakon mukana), jos käyn ensin tunnistautumassa konsulaatissa. No otin puhelimen käteen ja soitin konsulaattiin. Sieltä tunnistautumisen lisäksi sain tietoa, että suomalaisilla Bogotassa on oma whatsappryhmä. Mehän ei olla törmätty täällä aiemmin kuin yhteen suomalaiseen. Huh huh… No käytiin sit viime perjantaina muiden suomalaisten kanssa kaljalla.

Oli hauska vaihtaa kokemuksia Kolumbiasta ja huomata, että aika monet jutut on oikeasti muidenkin mielestä hankalia. Esimerkiksi täällä on tosi hankala saada paikallisia kavereita. Tutustuin suomalaismieheen, joka on asunut Bogotassa jo melkein 10 vuotta ja hänellä on lapsia ja vaimo täältä, mutta silti ei ole yhtään täysin kolumbialaista ystävää. Toinen suomalaisnainen on ollut avustustöissä lattareissa vuosikymmenen ja nyt miehensä työn takia Bogotassa toista vuotta. Heilläkin oli pieni lapsi ja silti ei ystäviä meinaa löytää. Olen kuullut, että muissa lattarimaissa ollaan rennompia, että Kolumbiassa ollaan tosi muodollisia aina. Harvoin sanotaan “hei” kenellekään, vaikka olisi kuinka tuttu ihminen, niin pääasiassa sanotaan “hyvää päivää”. Tosin olen huomannut, että muissa Kolumbian kaupungeissa otetaan vähän rennommin verrattuna pääkaupunkiin.

Vihdoin sain muuten päätöksen hyväksytystä viisumista. Aivan huikeaa, olin tänään koko päivän maahanmuuttovirastossa eli migracionissa. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo tovi ja koko paikka oli muuttunut ja lisäksi jouduin käydä eri paikassa printtaamassa viisumin. Nyt alkaa olee paperisota kunnossa onneksi. Lisäksi ensi viikolla on taas maanantai vapaa ja voisi keksiä jotain arjesta poikkeavaa. Ihanaa! Suomessakin kevät tulee..?